C. H. Spurgeon


Taivaallinen Isämme
myös koettelee meitä


Taivaallinen Isämme antaa meidän jatku-
vasti kohdata vaikeuksia koetellakseen
uskoamme. Jos uskollamme on merkitystä,
se kestää koettelemuksia. Syyllisyys pel-
kää tulta mutta kulta ei pelkää. Keinote-
koinen helmi pelkää että sen aitoutta selvi-
tetään, mutta oikea timantti ei pelkää, että
sen aitoutta tutkitaan.
Usko ei liene aitoa jos ihminen luottaa
Jumalaan vain silloin, kun ystävät tukevat
ja ovat uskollisia, kun keho on terve, kun
vaurautta on riittävästi. Mutta se usko lie-
nee aito, joka luottaa Jumalan uskollisuu-
teen silloin, kun ystävät hylkäävät ja jättä-
vät, kun keho sairastaa, kun hengellinen
elämä on lamassa ja kun Isän kasvojen
valoa ei näy lainkaan.
Jos usko voi kaikkein kurjimmissakin
olosuhteissa ja pahimmissakin onnetto-
muuksissa sanoa: "Vaikka hän lyö minua,
minä kuitenkin luotan häneen", niin se
usko on taivaasta annettu aito ja oikea
usko.
Herra painaa palvelijoitaan osoittaak-
seen kirkkautensa, sillä Herra on eniten
kirkastettu silloin, kun hänen palvelijansa
elävät yksinomaan Hänen armostaan ja
pelkästään sen varassa eikä heillä itsellään
ole mitään. Kun "ahdistus saa aikaan kär-
sivällisyyttä ja kärsivällisyys saa aikaan
koettelemuksen kestämistä ja koettelemuk-
sen kestäminen saa aikaan toivoa" (Room.
5:3-5), niin silloin Herra tulee kirkastetuksi.
Me emme tietäisi, minkälainen on har-
pun ääni ellei harpun kieliin koskettaisi.
Emme tietäisi, miltä rypälemehu maistuu
ellei rypäleitä pantaisi viinipuristimeen.
Emme tietäisi kanelin tuoksusta mitään
ellei sitä ensin jauhettaisi rikki emmekä
me tuntisi tulen lämpöä elleivät hiilet pa-
laisi ja kuluisi nuotiossa. Maalauksessa
täytyy olla varjoja jotta valon kauneus
tulisi näkyviin.
Voisimmeko olla niin suunnattoman
suuresti siunattuja taivaassa kuin kerran
olemme ellemme olisi ensin maailmassa
tunteneet synnin kirouksen ja maailman
murheet ja surut? Eikö rauha ole suloisem-
pi sodan jälkeen, eikä lepo oli suloisempi
suuren vaivan jälkeen?



C. H. Spurgeon

Armo riittää lehti
http://www.evank.org/pdf/AR_2012-2.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti