Fredrik Wislöff

Lohdutuksen Jumala Room. 15:5

Oi, Herra, kuinka ihmeellistä onkaan, että sinulla on tälläinen nimi! Kuinka suuresti tarvitsenkaan juuri lohdutuksen Jumalla.

Sen tähden riennän luoksesi nytkin. Lohduta minua surussani, kun suren syntiäni, mitättömyyttäni, pettymyksiäni ja vastoinkäymisiäni. Elämä ei aina ole kovin helppoa. Ja minä olen heikko ja kärsin tappioita. Oi, lohdutuksen Jumala, lohduta sinä minua.

Usein en tiedä erityistä syytä suruuni, mutta tiedän vain, että tarvitsen lohdutusta; minun täytyy saada tuntea ikuisten käsivarsien syleilyä. Minun täytyy tuntea ja tietää olevani rakastettu. Kaipaan vielä vakuutusta siitä, että syntini on annettu anteeksi.

Tulen luoksesi saadakseni olla luonasi, sinun lämmitettäväksesi ja vahvistettavaksesi, saadakseni kuulla Isänsydämesi sykkivän - saadakseni varmuuden siitä, etten ole yksin, ettet ole unohtanut heikkoa lastasi, että vielä olen sinulle rakas ja ettet milloinkaan ole hylkäävä minua.

Oi sinä rakas lohdutuksen Jumala, anna minun tänäänkin, niin kuin niin monta kertaa aikaisemmin, armossasi saada maistaa autuasta lohdutustasi.

Fredrik Wislöff