G.Steinberger/ Tie Karitsan askelissa

Kirjasta: Tie Karitsan askelissa

Onko Jumala vienyt sinut erämaahan? Onko Hän ottanut sinulta pois kaikki tuet, joihin nojasit? Oi, sinä olet pyhällä paikalla! Tarkkaa vain, eikö juuri tämä ole se tie, jolla Jumala tahtoo pyhittää sinut.Älä valita sitä, minkä kadotit äläkä kaipaa saada sitä takaisin. Jos sen teet, olet kuin Israel, joka kaipasi takaisin Egyptiin. Jumala tahtoo viedä sinua eteenpäin. Lihapatojen sijasta Hän antaa sinulle taivaan leipää ja Niilinvirran veden sijasta vettä kalliosta. Mutta sinun tulee luottaa Häneen, myöskin erämaassa, myöskin vaikeina päivinä.

Mutta vain ne voivat luottaa Jumalaan, jotka ovat kadottaneet itseluottamuksensa siinä erämaassa, johon Jumala taivutteli heidät. Jumala ei pakolla aja omiansa näille teille, vaan Hän taivuttelee heidät lähtemään niille."Sentähden, katso, minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä.Minä annan hänelle sieltä alkaen hänen viinimäkensä ynnä Aakorin laakson toivon oveksi ja hän on oleva siellä kuuliainen, niinkuin nuoruutensa päivinä. Sinä päivänä, sanoo Herra, sinä puhuttelet minua: 'Minun mieheni'. Jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa. Hoosea 2:14-18.


Mitä Israel saavutti tällä tiellä? Suuremman rikkauden, elävämmän toivon, häiriintymättömän ilon, täydellisimmän rauhan, luottavan turvallisuuden, syvemmän puhdistuksen ja sisäisen yhteyden Jumalaan.Voidaanko tätä nimittää erämaaksi? Eivät ainakaan ne voi, jotka Mooseksen lailla häpeän ja pilkan takaa näkevät voittopalkinnon, Daavidin lailla kärsimyksen takaa näkevät Herran ja Jeesuksen lailla ristin takaa valtaistuimen.( Hebr.12:2)
Mitä sinä näet häpeän, kärsimysten ja ristin takaa? Näetkö kaiken tämän kirkkauden? Kun Juudas meni ulos päätettyään kavaltaa Jeesuksen, ja katkerin pisara näin oli pudonnut Vapahtajan kärsimysten maljaan,Hän sanoi:"Nyt ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu Hänessä.(Joh 13:31) Kirkastettu kärsimysten kautta!


Vetäytyminen kärsimyksestä, jonka Jumala on lähettänyt, merkitsee aina jonkun kirkkauden menettämistä.Jumala antaa nöyrälle armon.Niin usein kuin vetäydymme jostakin nöyryytyksestä vetäydymme myös jostakin armosta.Oi, kuinka paljon kirkkautta ja armoa olemmekaan näin menettäneet. Jeesus ei väistänyt vaikeata tietä, vaan jätti kärsimyksen Isän käteen, että ei menettäisi sitä siunausta, joka oli kärsimykseen kätketty.
Jeesus sanoo:"Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi!"(Joh17:1.) Mistä hetkestä on kysymys? Getsemanen ja Golgatan raskaasta hetkestä. Mitä Hän tältä hetkeltä odotti? Pyhittämistä, kirkastumista! Saavuttiko Hän tämän?Kyllä, totisesti!Minkä kirkkauden ovatkaan Getsemane ja Golgata Hänelle hankkineet! Miljoonat luodut olennot taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä veisaavat uutta virttä "Karitsa, joka on teurastettu on arvollinen."


Onko sinulla raskaita, pimeitä hetkiä? Mitä sinä niiltä odotat? Sitäkö, että ne menisivät ohi niin pian kuin mahdollista?Ei niitä annettu sinulle sitä varten, vaan sitä varten, että niiden kautta saisit uuden kirkkauden. Oi, ne ovat pyhiä asioita! Varo itsesi ja toisten kohdalla. Älä pakene taivaallisen hiojan käsistä. Juuri kärsimyksen hetkinä timantti saa uuden loistavan särmän säteilläkseen sen jälkeen vielä kirkkaammin. Millaisen kirkkauden saikaan Daavid jalopeurain luolassa, hänen ystävänsä tulisessa pätsissä, Hanna kärsivällisyytensä kautta Peninnaa kohtaan, ja Maria vaietessaan, kun Martta häntä syytti.


Sananlaskujen kirjassa luemme: "Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka".( 4:18) Joosefin askeleet vankilaan säteilevät meille varmasti kirkkaampaa valoa kuin hänen askeleensa hallitsijan istuimelle.Jumalan miehet tekee suuriksi ja puoleensavetäviksi, ei se, mitä he ovat suorittaneet, vaan se,miten he Jumalansa kanssa ovat kulkeneet läpi suurimpien vaikeuksien ja pimeimpien hetkien, kun he Aabrahamin lailla ovat antaneet Jumalalle kaikkein rakkaimpansa, Danielin lailla suorittaneet vaikeimpia tekoja ja niinkuin Mooses kestäneet melkein mahdottomia. Siten he kirkastivat Jumalaa.Ja tätä kirkkautta Jumalan lapsi etsii eikä oman itsensä kirkastamista.

G.Steinbergerin kirj.

Karitsa opettaa sinua kärsimään

" Hän oppi siitä, mitä Hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli Hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat Hänelle kuuliaiset." (Hebr.5: 8-9). Kärsimisensä perusteella Hänestä tuli täydellinen Vapahtaja. Hän ei tullut siksi sanojensa, tekojensa ja ihmeittensä perusteella. Ja Pietari sanoo, että me olemme kutsutut kärsimään.( 1Piet.2:21)


On haavoja, jotka voidaan lääkitä vain toisilla haavoilla.Luin hiljattain eräästä badenilaisesta nuorukaisesta, joka antoi ottaa suuren palasen ihostaan siten lääkitäksensä sisarensa palohaavat. "Jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. "( Room.12:20). Anna vihamiehesi haavoittaa itseäsi, ja sinun haavasi lääkitsevät hänen haavansa. Jeesuksesta luemme: "Sentähden että Hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, voi Hän kiusattuja auttaa" (Hebr.2:18) Se, joka on kärsinyt, voi auttaa toisia kärsiviä (Ps.105:17-20)


Raamatun miehillä on ollut kärsimyksen koulunsa. Yksi kärsi hiljaisessa odotushuoneessa, toinen vankilassa, kolmas vainottuna vuorilla ja rotkoissa, neljäs erämaassa j.n.e. Meitä haavoitetaan, että suuri lääkäri saisi opettaa meidät sitomaan haavoja ja auttamaan toisia. Jumala antaa meille ahdistuksia oppiaksemme kantamaan toisten hätää. Meidän täytyy ensin itse käydä koulua voidaksemme opettaa toisia. Meidän täytyy myös kantaa kärsimyksen iestä ja maistaa katkeraa vettä tullaksemme kärsimyksen kautta täydellisiksi. Opetuslapsivarustukseen kuuluu paitsi kuulevaa korvaa ja " oppinutta kieltä" myöskin lyönneille altis selkä ja kasvot, jotka eivät kätkeydy pilkalta ja syljeltä(Jes.50).


Tiedätkö, millaisia ihmisiä saatana eniten vihaa?
Niitä, jotka tahtovat kärsiä. Hän tietää paljon paremmin kuin me, millaisia siunauksia kärsimykset tuottavat meille ja muille ihmisille. Jeesus taisteli saatanaa vastaan kaikkein kovimmin Getsemanessa, siellä, missä Hän päätti mennä kuolemaan. Kun mekin pidämme tätä elämämme silmämääränä, saamme huomata, että saatanan hyökkäys on kovin silloin, kun me olemme päättäneet vaieta ja kärsiä.
"Jokaisen oksan minussa, joka kantaa hedelmää, Hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän," sanoi Jeesus (Joh.15:2). Ja, Isä, puutarhuri, puhdistaa useimmin kärsimyksen kautta. Hyvin usein kärsimys on Hänen leikkuuveitsensä.


Raamattu puhuu neljänlaisesta kärsimyksestä: rangaistuskärsimyksestä, koetuskäsimyksestä, puhdistuskärsimyksestä ja kärsimisestä Kristuksen tähden. Mirjamin pitalitauti oli rangaistusta, jonka tuli vapauttaa hänet tuomiomielestä. Israelin lasten vaellus erämaassa oli koetus. Sen tuli näyttää, mitä heidän sydämessään oli. Koetuksen tulee viedä koetuksen kestämiseen, että voitaisiin nähdä, tarkoittaako ihminen täyttä totta, riippuuko hän kiinni Herrassa. Onko hän, vai vain näyttää olevansa.
Joosefin kärsimys vankilassa ja Danielin olo jalopeurain luolassa olivat puhdistuskärsimystä. Siihen vie Jumala rakkaimmat lapsensa. Ainoastaan se, joka kestää koetuksen , voidaan puhdistaa.Sentähden, että molemmat olivat uskollisia, tämä kärsimys tuli heidän osakseen. Uskollisuus vei Joosefin vankilaan ja Danielin jalopeurain luolaan.


Jos veljeäsi kohtaa kärsimys toisensa jälkeen, älä silloin ole heti valmis sanomaan" Hän on tehnyt suuren vääryyden". Hän on ehkä päinvastoin parempi kuin sinä -- juuri sentähden hän kärsii niin paljon. Sinä et ehkä vielä jaksa kantaa kärsimyksiä, sentähden Jumalan täytyy säästää sinut niiltä. Parhaimmasta ja täydellisimmästä ihmislasten joukossa sanotaan "Herra näki hyväksi runnella Häntä" (Jes.53:10)
Rukouksen kuulemisessa ei ole tärkeintä se, että voimme sanoa: "Jumala on kuullut minua siinä ja siinä asiassa", vaan se, että Jumala on saanut vastata meidän kysymyksiimme, myöskin tähän: "Minkätähden minä kärsin? Mitä laatua on minun tämän hetkinen kärsimykseni?


Kärsimys avartaa sydäntä antamalla sääliväisyyden lahjan. Ei kukaan sääli köyhiä niinkuin se, joka on itse ollut köyhä.Ei kukaan niin sydämellisesti sääli sairaita kuin se, joka on itse kauan ollut vailla terveyden kallisarvoista lahjaa. On sanottu, että kaikesta pahasta on tunteeton sydän kaikkein pahin.
Sääliväisyydellä emme tarkoita sitä, että meillä on tai meissä ilmenee erilaisia säälintunteita. Sääliväisyys on sisällistä, sydämellistä osaaottavaisuutta, jolle toisen kuorma ja hätä on kuin se olisi hänen omansa. Mooses, Esra, Nehemia ja monet muut ovat tunteneet tällaista sääliväisyyttä. He eivät asettuneet kansansa hädän yläpuolelle, vaan paneutuivat kansansa painojen alle. He ottivat kansansa painon omakseen ja veivät sen Jumalan eteen.


Tällaiset ihmiset tukevat usein kokonaista seurakuntaa, ja ilman näitä se ei ylipäänsä voisi pysyä pystyssä. He ovat pylväitä Jumalan temppelissä. Heidän paikkansa siellä ei ole koskaan tyhjä. He eivät puhu kovaäänisesti kokoushuoneissa, vaan he rukoilevat. He rukoilevat jokaisen puolesta, joka tulee ovesta sisään, ja ilo täyttää heidän sydämensä, kun sisään astuu joku Herran uskollinen seuraaja. Syvä murhe ja tuska täyttää heidän sydämensä, kun sisään tulee joku langennut tai Herransa jättänyt.

G.Steinberger