Luuk. 10:34Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
Pekka Simojoki san/säv
SÄRKYNEIDEN MAJATALO!
Ei täällä asu sankareita.
Hävinneitä on niin monta.
Kerjäläisiä vain, uupuneita, jotka tullessaan
tuovat muistojaan, riekaleita ihmiselämän.
Ei täällä asu uljas kansa.
Ei ketään löydy tahratonta.
Monet unohtivat unelmansa kivikatuihin
tämän kaupungin, jossa Juudas pettää ystävän.
Kertosäe-
(He etsivät tietä valoon maassa kyyneleiden.
He saapuvat majataloon särkyneiden.)
Me tarvitsemme ystävyyttä
vailla yhtään vaatimusta.
Me pelkäämme niin menneisyyttä, joka varjoineen
aina uudelleen uhkaa uskon viedä huomiseen.
Me ikävöimme olkapäätä,
ihmiskäden kosketusta.
Vaikka olisikin sydän jäätä, lämpö rakkauden
sulattaa voi sen, tuoda kevään sielun kylmyyteen.
He etsivät tietä valoon...
On meidän tehtävämme täällä
kantaa toinen toisiamme,
halki synkimmän yön pitää päällä toivon kynttilää
ettei kukaan jää yksin harhailemaan pimeyteen.
Ei kauneimmassa temppelissä
asu meidän Jumalamme,
mutta siellä Hän on aina, missä joku rakastaa,
pelko katoaa, vettä janoinen saa juodakseen.
He etsivät tietä valoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti