tiistai 27. syyskuuta 2016

Tänäänkin; runo ja Jumalan sanaa



Tänäänkin

Tänäänkin Sinä istut valtaistuimella ja katsot alas,
meihin rakkaisiin lampaisiisi,
joita Sinun kätesi kaitsee.

Sinä kuulet, kun minä huudan -
Sinä riennät avukseni.
Sinulla on valta yli kaiken - ylistetty Herra!
Tänäänkin saan uskoa
että asiani ovat sinun tiedossasi
ja apusi ei viivy.

Saamme olla turvallisella mielellä -
parhaissa käsissä.

Kiitos, että kuulit rukoukseni tänäänkin!
Kiitos, että kuulit rukoukseni
myös ystävieni puolesta  -
rakkaiden sisarten ja veljien  -
apusi ei viivy!

Sinun rakkautesi on syvä -
armosi meitä ympäröitsee.
Hyvyytesi ja laupeutesi koskettaa-
ja seuraa meitä tänäänkin -
Hyvä, rakas Paimenemme -
Kiitos sinulle!

Lean kynästä 27.9.2016 aamulla


******************************************


PSALMI 116
Pelastetun kiitosvirsi.
1 Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
2 sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.

Jes. 63:9
Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.

Jes. 52:12  Sillä ei teidän tarvitse kiiruusti lähteä, ei paeten kulkea; sillä Herra käy teidän edellänne, Israelin Jumala seuraa suojananne.

Ps. 121:5 5 Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.

Ps. 115:11   Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.

Miika 4:6 Sinä päivänä, sanoo Herra, minä tahdon koota ontuvat ja kerätä hajalleen-ajetut ja ne, joille minä olin tuottanut onnettomuutta.
7 Minä teen ontuvista talteenjäävät ja kauasjoutuneista väkevän kansan. Ja Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella siitä alkaen ja iankaikkisesti.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Rukous on rakkautta/ Paavo Hiltunen


Siunattua syksyn jatkoa jokaiselle lukijalle!

Laitan alkuun kuvia kuluneelta viikolta ja tältä päivältä. 


 
 Vielä kukkii parveke syyskuun puolessa välissä

Kauppareissulla
ruskaiset puut




Keijunmekko
väriloistossaan 






Mansikka ja ruska
Mansikka innostui tekemään uudet kukat ja jopa marjoja ( kuva tänään) 

                                                             *****

Niin minulle, kuin monille rakkaille ystävilleni rukouskammio on rakas paikka. Siinä saa avata sydämmensä Jumalalle , kertoa ja jättää asiansa Herran hoidettavaksi ja myös olla itse siinä kuulemassa lohdun, rohkaisun, neuvon jne. sanoja. Kuin lapsi Taivaan Isän kanssa.

Laitan tähän otteita Paavo Hiltusen kirjasta, jossa oli hyvin paljon itseä puhuttelevaa ja ilahduttavaa. Ehkä sinullekkin?

Poimintoja kirjasta: Rukous on rakkautta/ Paavo Hiltunen http://www.kolumbus.fi/paavo.hiltunen/ror/contents.htm

Jos Jumala jättäisi meidät, emme rukoilisi emmekä viihtyisi Jumalan edessä. Meidän taipumuksemme ja halumme viittaavat aivan toisaalle: maailmaan ja sen harrastuksiin. Missä liha pääsee valtaan uskovassa, siinä tämä taipumus helposti näkyy: rukous jää, ja kuljetaan »taampana» kuten Pietari.
 

Kiitos Jumalalle, Jumala kuitenkin kutsuu meitä jatkuvasti rakkaasti rukoukseen. »Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: Nouse, armaani, sinä kaunoiseni ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi.» (Kork.v. 2:10-14)

Hän myös vetää meitä rukoukseen (Joh. 6:44) ja vie meidät rukouskammioon (Kork.v. 1:4, 2:4). Jos rukous olisi meistä itsestämme, siitä ei tulisi mitään, mutta Jumala ei ole jättänyt rukousta ihmisten käsiin, vaan jatkuvasti huolehtii siitä.


Rukous on suuri Jumalan lahja, joka on meille annettu (Joh. 6:65). Ihmisille on rukouksessa lahjoitettu äärettömän kallisarvoinen mahdollisuus lähestyä Korkeinta, Kaikkivaltiasta Jumalaa. Nyt Jumala odottaa, että me arvostamme tätä lahjaa ja käytämme sitä ahkerasti. Siihen on kätketty valtavia siunauksia, ei vain minulle, vaan minun kauttani lukemattomille muille, koko maailmalle.


Jos olet avannut oven Jeesukselle (Ilm. 3:20) pidä se aina auki, päivällä ja yöllä, älä sulje ovea Jumalan edestä! Sulje ovi maailmaan (Matt. 6:6), ettet pitäisi tulta alttarilla turhaan (Mal. 1:10), mutta älä koskaan katkaise rukousyhteyttä Jumalan kanssa. On vaarallista jättää Herraa kolkuttamaan ulkopuolelle, kuten Ilm. 3:14-22 osoittaa. Se on Jumalalle vastenmielinen penseyden tila, joka johtaa nuhteisiin ja kuritukseen.



Rukouksen Hengen täytyy saada synnyttää ja johtaa kaikki rukoukseni. Minun olisi taisteltava rukouksessa »hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa» (Kol. 1:29) eikä omien mieltymysteni mukaan. Jos rukous muodostuu yksinpuheluksi, puheitten pitämiseksi Jumalalle, aina samojen aiheitten toistamiseksi, se tuskin on Hengen tarkoittama. Sillä Jumalan antama rukous on aina siunaava, rikassisältöinen ja monimuotoinen. Se ei ole saman levyn jatkuvaa pyörittämistä eikä raskasta puurtamista.


Yleisenä sääntönä voidaan pitää 2 Kor. 3:17:n sanaa: »Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.»


Rukous ei saisi tulla sielulliseksi pakoksi. Silloin se ei enää ole raitista. Tällä en tarkoita Hengen tuskaa (Room. 9:1-3), jota meidän on toteltava. Sinun ei esimerkiksi kuitenkaan ole pakko vuodesta toiseen seurata samaa rukouslistaa! Usko jo, että Jumala on jo aikoja sitten kuullut rukouksesi! »Jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.» (Jes. 45:11)


Jumala rakastaa sinua ja haluaa hoitaa myös sinun omaa sieluasi. Älä siis kulje ohitse! Sinä itse tarvitset hoitoa! Sitten voit paremmin pitää huolta esirukoilijan tehtävästäsikin. Jumalalla on myös muita rukouksen muotoja. Et kai vain ole niitä laiminlyönyt? Ennen kaikkea: et kai ole laiminlyönyt itse Jumalaa? Rukous on Jumalaa varten, ei puheiden pitämiseksi vaan itse Jumalan kohtaamiseksi. Mainitsinhan edellä, että Ilmestysmaja oli hepreaksi »tapaamisen, kohtaamisen paikka» ja että Jumalan ensimmäinen rukousta tarkoittava sana Ilmestysmajan jumalanpalvelusta varten tarkoitti »kohdata toisensa sopimuksesta» (2 Moos. 25:22).


Koko kirja http://www.kolumbus.fi/paavo.hiltunen/ror/contents.htm