keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Rukous on rakkautta/ Paavo Hiltunen


Siunattua syksyn jatkoa jokaiselle lukijalle!

Laitan alkuun kuvia kuluneelta viikolta ja tältä päivältä. 


 
 Vielä kukkii parveke syyskuun puolessa välissä

Kauppareissulla
ruskaiset puut




Keijunmekko
väriloistossaan 






Mansikka ja ruska
Mansikka innostui tekemään uudet kukat ja jopa marjoja ( kuva tänään) 

                                                             *****

Niin minulle, kuin monille rakkaille ystävilleni rukouskammio on rakas paikka. Siinä saa avata sydämmensä Jumalalle , kertoa ja jättää asiansa Herran hoidettavaksi ja myös olla itse siinä kuulemassa lohdun, rohkaisun, neuvon jne. sanoja. Kuin lapsi Taivaan Isän kanssa.

Laitan tähän otteita Paavo Hiltusen kirjasta, jossa oli hyvin paljon itseä puhuttelevaa ja ilahduttavaa. Ehkä sinullekkin?

Poimintoja kirjasta: Rukous on rakkautta/ Paavo Hiltunen http://www.kolumbus.fi/paavo.hiltunen/ror/contents.htm

Jos Jumala jättäisi meidät, emme rukoilisi emmekä viihtyisi Jumalan edessä. Meidän taipumuksemme ja halumme viittaavat aivan toisaalle: maailmaan ja sen harrastuksiin. Missä liha pääsee valtaan uskovassa, siinä tämä taipumus helposti näkyy: rukous jää, ja kuljetaan »taampana» kuten Pietari.
 

Kiitos Jumalalle, Jumala kuitenkin kutsuu meitä jatkuvasti rakkaasti rukoukseen. »Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: Nouse, armaani, sinä kaunoiseni ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi.» (Kork.v. 2:10-14)

Hän myös vetää meitä rukoukseen (Joh. 6:44) ja vie meidät rukouskammioon (Kork.v. 1:4, 2:4). Jos rukous olisi meistä itsestämme, siitä ei tulisi mitään, mutta Jumala ei ole jättänyt rukousta ihmisten käsiin, vaan jatkuvasti huolehtii siitä.


Rukous on suuri Jumalan lahja, joka on meille annettu (Joh. 6:65). Ihmisille on rukouksessa lahjoitettu äärettömän kallisarvoinen mahdollisuus lähestyä Korkeinta, Kaikkivaltiasta Jumalaa. Nyt Jumala odottaa, että me arvostamme tätä lahjaa ja käytämme sitä ahkerasti. Siihen on kätketty valtavia siunauksia, ei vain minulle, vaan minun kauttani lukemattomille muille, koko maailmalle.


Jos olet avannut oven Jeesukselle (Ilm. 3:20) pidä se aina auki, päivällä ja yöllä, älä sulje ovea Jumalan edestä! Sulje ovi maailmaan (Matt. 6:6), ettet pitäisi tulta alttarilla turhaan (Mal. 1:10), mutta älä koskaan katkaise rukousyhteyttä Jumalan kanssa. On vaarallista jättää Herraa kolkuttamaan ulkopuolelle, kuten Ilm. 3:14-22 osoittaa. Se on Jumalalle vastenmielinen penseyden tila, joka johtaa nuhteisiin ja kuritukseen.



Rukouksen Hengen täytyy saada synnyttää ja johtaa kaikki rukoukseni. Minun olisi taisteltava rukouksessa »hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa» (Kol. 1:29) eikä omien mieltymysteni mukaan. Jos rukous muodostuu yksinpuheluksi, puheitten pitämiseksi Jumalalle, aina samojen aiheitten toistamiseksi, se tuskin on Hengen tarkoittama. Sillä Jumalan antama rukous on aina siunaava, rikassisältöinen ja monimuotoinen. Se ei ole saman levyn jatkuvaa pyörittämistä eikä raskasta puurtamista.


Yleisenä sääntönä voidaan pitää 2 Kor. 3:17:n sanaa: »Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.»


Rukous ei saisi tulla sielulliseksi pakoksi. Silloin se ei enää ole raitista. Tällä en tarkoita Hengen tuskaa (Room. 9:1-3), jota meidän on toteltava. Sinun ei esimerkiksi kuitenkaan ole pakko vuodesta toiseen seurata samaa rukouslistaa! Usko jo, että Jumala on jo aikoja sitten kuullut rukouksesi! »Jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.» (Jes. 45:11)


Jumala rakastaa sinua ja haluaa hoitaa myös sinun omaa sieluasi. Älä siis kulje ohitse! Sinä itse tarvitset hoitoa! Sitten voit paremmin pitää huolta esirukoilijan tehtävästäsikin. Jumalalla on myös muita rukouksen muotoja. Et kai vain ole niitä laiminlyönyt? Ennen kaikkea: et kai ole laiminlyönyt itse Jumalaa? Rukous on Jumalaa varten, ei puheiden pitämiseksi vaan itse Jumalan kohtaamiseksi. Mainitsinhan edellä, että Ilmestysmaja oli hepreaksi »tapaamisen, kohtaamisen paikka» ja että Jumalan ensimmäinen rukousta tarkoittava sana Ilmestysmajan jumalanpalvelusta varten tarkoitti »kohdata toisensa sopimuksesta» (2 Moos. 25:22).


Koko kirja http://www.kolumbus.fi/paavo.hiltunen/ror/contents.htm

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti