maanantai 19. joulukuuta 2016

Sellainen on joulu

Rauhallista ja siunattua Joulunaikaa!
 
 

Viikko 51: Sellainen on joulu/ Suomen Evankeliumikoulu


Joulun alla ilmestyy paljon uusia kirjoja markkinoille. Minäkin ostelen joskus jonkun uutuuden. Mutta hyllyssäni on entuudestaan noin metrin verran Martti Lutherin kirjoja ja hänestä kertovia teoksia ja ne ovat edelleen parhaita silloin, kun tarvitsen todellista apua.
Viimeksi olen selaillut uskonpuhdistajan jouluaiheisia tekstejä. Satojen vuosien takaa Luther pyytää meitä hiljentymään, jotta kuulisimme Jumalan joulusanoman. ”Parhaiten joulusanomasta hyötyy, jos tyynnyttää sydämensä, karkottaa mielestään muun ja katselee vain joulun sanomaa. Auringon heijastuskin näkyy parhaiten tyynessä vedessä, ja juuri silloin aurinko voimakkaasti lämmittää. Kohisten liikkeellä olevassa vedessä auringon heijastusta ei voi helposti nähdä, eikä se niin lämmitäkään. Jos tahdot saada valoa ja lämpöä elämääsi ja nähdä armon ihmeitä, joista sydämesi syttyy ja tulee iloiseksi, niin katsele jouluevankeliumia hiljaisina hetkinä”, kirjoittaa Luther.
Joulupäivän saarnassaan Luther nostaa esille Marian vaatimattomuuden ja Jeesuksen syntymäpaikan alkeellisuuden ja osoittaa näillä, miten Jumala toimii täällä maailmassa kaikkein vaatimattomimpien ihmisten välityksellä ja mitä vähäpätöisimmissä oloissa.
”Katsohan, kuinka kaikki tapahtuu jouluna perin vaatimattomasti ja yksinkertaisesti ja kuinka sitä kuitenkin pidetään taivaassa suurena”, toteaa Luther. ”Tuossa on köyhä nuori neitsyt Maria. Häntä ei pidetä missään arvossa. Häntä pidetään kylänsä halpa-arvoisimpien naisten veroisena. Itsekin hän on vaitelias ja pitää itseään kylän asukkaista halvimpana. Ja ajattele, miten halveksittu hän oli matkalla Nasaretista Betlehemiin. Hän olisi ansainnut kultavaunut kaikin komeuksin. Kuinkahan moni arvoherrojen puoliso tai tytär samanaikaisesti nautti arvonantoa mukavasti eläen. Mutta Jumalan äiti teki taivalta talvisaikaan, jalan ja raskaustilassa.
”Evankelista osoittaa, miten Mariaa ja Joosefia myös Betlehemissä pidettiin mitä halpa arvoisimpina ja halveksittavimpina. Heidän oli pakko väistyä syrjään jokaisen ihmisen tieltä. Lopulta heille annettiin asuttavaksi talli. Heidän oli alistuttava samoille asuma- ja leposijoille kuin eläimet. Eikä kukaan huomannut eikä käsittänyt, mitä Jumala sai tallissa aikaan. Hän jätti suuret suojat ja komeat huoneet tyhjiksi, jätti ihmiset syömään, juomaan ja iloa pitämään. Tämä Jeesus lohdutus ja aarre oli heiltä salattu. Näin Jumala näyttää, ettei hän pidä missään arvossa sitä, mitä maailma on. Maailma puolestaan osoittaa todeksi, ettei se tunne eikä huomaa, mikä Jumalan on ja mitä Jumala vaikuttaa hiljaisuudessa.
”Itse Jeesuksen syntymä on vieläkin surkeampi. Kukaan ei armahtanut tätä nuorta naista, jolla oli edessään ensi synnyttämisensä. Ei kukaan välittänyt hänen raskaustilastaan, ei kukaan ottanut huomioon, että häneltä vieraalla paikkakunnalla puuttui kerrassaan kaikki, mitä synnyttävä äiti tarvitsee. Siinä hän sitten oli, vailla kaikkea valmistusta, vailla valoa, vailla tulta, keskiyöllä, yksin. Kukaan ei tarjonnut hänelle pienintäkään palvelusta.”
Elävästi ja realistisesti Luther kuvaa Marian vaatimatonta tallia ja synnytystä puutteellisissa oloissa. Tästä kaikesta hän näkee kuinka Jumala toimii. Jumala tekee työnsä ylenkatsottujen, halveksittujen, mitan täyttämättömien kautta ja mitä vaatimattomimmissa oloissa. Jumalan aarre on kaikin tavoin saviruukuissa, halvoissa, hauraissa ihmisissä. Ihmisen kurjuuden ja puutteiden keskellä Jumala toimii ja hänen voimansa tulee täydelliseksi heikkoudessa.
Kun ensimmäistä joulua näin hiljaisuudessa ajattelee, alkavat kauppojen joulumusiikki, koristelamppujen valot ja kiiltävät esineet tavaratalojen ikkunoissa menettää arvonsa. Äkkiä menettää merkityksensä se, ettemme pysty ostamaan moniakaan joululahjoja toisillemme. Äkkiä menettää merkityksensä se, ettemme pysty ja jaksa leipoa ennen joulua, emme jaksa koristaa kotiamme niin monella värikkäällä pallolla ja kyntteliköllä ja olkikoristuksella ja joululiinalla ja jouluverhoilla kuin jotkut toiset. Äkkiä tärkeäksi tulee se, mitä Jumala tekee vaatimattomissa olosuhteissa ja hiljaisuudessa.
Hiljennyttäisiinkö tänä jouluna kuuntelemaan Jumalan sanomaa? Sehän kuuluu: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja.” Luther korostaa, että sana ”teille” on tässä tärkeä. Jeesus ei ole syntynyt ylipäätään, vaan meille, sinulle. Jeesus tuli sinua varten. Kaikki, minkä hän teki, hän teki sinun tähtesi. Sinä olet hänen tulonsa syy. Sinun kuormasi hän tuli nostamaan. Sinun syntisi hän tuli sovittamaan. Sinut hän tuli noutamaan iankaikkiseen elämään.
Ei hän tullut hakemaan vain niitä, jotka tunnetaan ja huomataan ja jotka ahkerasti toimivat hänen palveluksessaan. Koko joulun sanoma korostaa, että hän tulee niiden luo, jotka jäävät muilta ihmisiltä huomaamatta, hän tulee niiden luo, joita muut ohittavat, hän tulee tuntemattomien, unohdettujen, murheellisten ja alas painettujen luo. Hän tuo armon syntisille. Hän tuo levon väsyneille. Hän tuo rauhan levottomille. Hän tuo taivaan uupuville. Sellainen on joulu. – Per-Olof Malk



sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Runojen äärellä



Kun ovat menneet                             
laupiaat samarialaiset
simonkyreneläiset
viimeisetkin
joita odotit
älä älä luovuta
älä toivoa menetä
vaikka vain ohikulkijoita
hylkääjiä.

Vielä on tulossa yksi,
hiljainen ja nöyrä.
Ei kulje ohi
tien oheen unohdetun
jolla ei ole ketään
Ei vain kuormaasi
ristiäsi sairauttasi
sinut itsesi kaikkinesi
kantaa perille.
Eikä syytä.
Ei käske. Ei kysy.
Ehjäksi rakastaa.

Maaria Leinonen




Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa.
Minä synnyin talliin ja seimeen, voin sinua rakastaa.
Minä tulin sinua varten, jolla ei ole ystävää.
Minä tulin sinua varten, saatan sinua ymmärtää.

Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt.
Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt.
Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion.
Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on.

Minä tulin sinua varten, jota ihmiset pettävät.
Minä tulin sinua varten, jonka toiset jo jättivät.
Minä tulin sinua varten, joka yössäsi nyyhkytät.
Minä tulin sinua varten, joka yksin sairastat...

San. Erkki Leminen
Säv. Pekka Simojoki




Hiljaa, ystävät hiljaa,
siellä nyt vaeltakaa
missä suru ja murhe
ovelle kolkuttaa.
Missä taakkojen alle
uupuvat sydämet,
missä itkien käyvät
vaivatut ihmiset.

Älkää ankarin käsin,
sattuko sydämeen,
jonka harpuissa soivat
sävelet särkyneen.
Jollet ruokoa maasta
korjata talteen vois,
jätä se Mestarin huomaan,
väisty vaieten pois....

Vilho Rantanen



Nyt päivän kuorma vain
kerrallaan. En pyri mä
kauaksi katsomaan.
Hän armon ja askeleet antaa.
Tuo taivainen lyhty kirkkauttaan,
joka askeleella mä kokea saan:
Isän voimakas käsi mua kantaa.

Hilja Aaltonen
















Aurinko kultaa jälleen
aamuisen maiseman.
On kuin se ystävälleen
kuiskaisi: Kuulehan.

Eilisen varjo on poissa.
Valosta laulakaa.
Lähtekää rohkeasti
kohtaamaan tulevaa.

Anna-Mari Kaskinen